Vihdoinkin kentällä!

Odotettu ensimmäinen kenttäpäivä! Saimme ensimmäiseksi Takarannan kalliohakkauksia dokumentoimaan joukon Reposaaren koulun 5.-6. luokan oppilaita. Koululaiset hiersivät frottaasi-menetelmällä hakkauksia paperille ja valokuvasivat myös muutamia hakkauksista omilla kameroillaan.

Hierrettävän hakkauksen valinnassa vaikuttivat Salatut Elämät -sarjasta tutut nimet, kuten Ismo ja Seppo, olevan hämmentävän suosittuja oppilaiden keskuudessa…Myös ainakin hieno majakkaa esittävä hakkaus jäljentyi paperille ja dokumentoipa yksi oppilaista äitinsä aikoinaan kallioon naputteleman tekstin.

Tyltyn kalliohakkausalueen dokumentointia

Kesällä 1958 herra Matti Heininen ilmoitti Satakunnan Museoon Ahlaisten Lampaluodon saaressa olevasta kalliosta, johon on hakattu aurinkokellon kuva ja vuosilukuja. Tuohon aikaan museon johtajana toimi Unto Salo, joka 1970-luvun alussa siirtyi Turun yliopiston arkeologian professoriksi. Kohde kiinnosti, ja hän kävi sen tarkastamassa.

Kohteesta Salo kertoi, että se ei herätä erikoisempaa huomiota, koska kallio on lähes maantasainen, ja siitä on näkyvissä vain 4-5 neliömetrin alue. Ensin kallion pinnasta Salo pystyi näkemään vain pari vuosilukua ja aurinkokellon. Illan pimetessä hän valaisi taskulampulla kohdetta lähes vaakasuoraan, jolloin näkyviin tuli lukuisia merkkejä lisää…

Nyt keväällä käynnistyneessä hankkeessa yritämme saada hakkauksen kuvat näkyviin muulla tavoin…

Kallio ennen puhdistamista…
…ja sen jälkeen yläilmoista!

(Tekstin lähteenä Unto Salon artikkeli Tyltyn kalliopiirrosten arvoitus. Kotiseutu 1962/2)

Kohde muinaisjäännösrekisterissä

Tekniikkakokeiluja tuulisella Takarannalla

Ensimmäisiä frottaasikokeiluja tuulisella rannalla. Kuva: Sanna Saunaluoma.

Kouluvierailun jälkeen pistäydyimme nopeasti tuulisella Takarannalla kokeilemassa kalliohakkausten dokumentointiin käytettyä frottaasimenetelmää. Kokeilimme menetelmän toimivuutta kalkkeeripaperin, erityyppisten kynien ja paperilaatujen kanssa, jotta tietäisimme mikä yhdistelmä on toimivin. Menetelmä lienee useimmille tuttu lapsuudesta: ohuen paperin alle sijoitettiin kolikko ja päältä väritettiin lyijykynällä, jolloin kolikon pinnassa olevat uurteet piirtyivät paperille.

Kokeilujen tuloksia. Kuva: Hanna Henttinen.

Olimme nopean rannalle tehdyn pyrähdyksen jälkeen valtavan innoissamme varsinkin siitä, kuinka kauniisti kalkkeeripaperilla tehty kalliopiirroksen hiertäminen jäljensi hakkauksen ääriviivat paperille.

Lyhyesti hankkeesta

Hakkaukset kalliossa -hanke sai Suomen kulttuurirahaston Mullankaivajat-hankkeelta 28 000 euron apurahan, jonka avulla voimme tehdä koululaisten kanssa noin kahden viikon aikana kenttätöitä Takarannan kalliolla. Hanke tarjoaa koululaisille tilaisuuden osallistua arkeologiseen tutkimuksen kotiseudullaan. Nuorempien koululaisten kanssa tavoitteena on dokumentoida hiertämällä paperiin kalliohakkauksia ja tehdä näistä töistä vuoden 2019 kesän aikana taidenäyttely Reposaarelle. Vanhempien koululaisten kanssa taas tavoitteena on  käyttää tietotekniikkaa hyväksi kalliohakkausten inventoinnissa.

 

Hankkeen kokonaistavoitteina on tutkia, dokumentoida, tuoda esille ja suojella historiallisen ajan kalliohakkauksia. Reposaaren Takarannalla on satoja kalliohakkauksia, joista vanhimmat ajoittuvat 1850-luvulle ja uusimmat ovat viime kesän tuotoksia. Hakkauksissa tulee selvästi esille neljä ajanjaksoa, jotka ovat 1800-luvun loppu, 1910–1930-luvut, 1950-luku ja nykyaika.

Yleisimmin Takarannan kalliohakkauksissa esiintyy nimi, joka saattaa olla tekijän oma, nimikirjaimet ja/tai vuosiluku. Lisäksi hakkauksissa on erilaisia kuvia ja symboleja, joista yleisin on sydän.

Eeva kertoo koululaisille hankkeesta. Kuva: Sanna Saunaluoma.