Tänään oli kenttäpäivä mitä upeimmasta päästä: jos eilen vielä hetkittäin joutui haikailemaan sormikkaiden perään, tänään puolestaan saattoi auringon paahtaessa Takarannan kallioita kuoria takkia ja fleecepusakkaa pois hiostamasta.
Lisäksi tänään saimme työtovereiksemme Reposaaren koulun 1.-3. luokan oppilaita, jotka kuuntelivat ja noudattivat saatuja ohjeita tarkasti ja olivat lisäksi valtavan innokkaita ja nopeita työssään. Seuraava jäljennettävä hakkaus löytyi yhdessä hujauksessa, paperiarkkeja siis miltei jonotettiin ja kalkeeripapereita kului ahkerissa käsissä kiivasta tahtia.
Tämänpäiväisen kaltaista on yhteisöllinen arkeologia parhaimmillaan myös hankkeen työntekijöiden kannalta: mukavat työskentelyolosuhteet kelin puolesta, innokkaat osallistujat, toki myös asiaankuuluvaa pientä sählinkiä ja säätöä, improvisointia…
…ja lopulta mukana olleiden reppuselkäisten pikkukoululaisten kirmatessa takaisin kohti opinahjoaan huomaa innostuneen puheenpulputuksen kuin vaivihkaa tarttuneen ja voidaan yhdessä todeta, että tämähän meni kyllä todella kivasti!
Kallioon hakattu historia 